torsdag, november 20, 2008

Kuka turkulainen disinfon eli paskanlevittäjä tulee mieleenne joka vainoaa naisia, Seppo Lehtoa, Jussi Halla-ahoa jne?

Kuka turkulainen disinfon eli paskanlevittäjä tulee mieleenne joka vainoaa naisia, Seppo Lehtoa, Jussi Halla-ahoa jne? Ilta-Sanomien Sanna Ukkolalle tämä pissis on kova tietolähde artikkeleihinsa 

Panu Höglund vastannee ;)?
-------------------------------------------------------------

Vaivihkaa vainottu

http://vaivihkaavainottu.freehostia.com/juttu.php

Vuosi 2001 aukesi eteen hienona ja houkuttelevana. Olin kahdeksantoistavuotias, ja helmikuun alusta muuttanut ensimmäisen kerran omaan vuokra-asuntoon. Olo tuntui todella aikuiselta. Aikaa tappaakseni lueskelin paljon nettifoorumeita, ja jäin koukkuun City.fi -sivuston foorumeihin. Siellä keskusteli kaikenlaisia tyyppejä, ja erityisesti minua huvittivat erään Dieterin (nimimerkki muutettu) heittämät, selvästi provokatiiviset läpät. Olin aivan varma että kyseessä oli vain tahallinen ihmisten ravistelu, koska eihän sellaista kukaan kirjoittaisi tosissaan, mitä Dieter kirjoitti. Joskus maaliskuulla ilmoitin sivustolla olevani Pro Dieter ja pidin kiukuttelijoita vain huumorintajuttomina yksilöinä. Provoilu oli minusta tuohon aikaan hauskaa luettavaa, ja halusin tutustua tuohon Dieteriin, koska arvelin hänellä olevan samanlainen huumorintaju kuin mitä itsellänikin oli.

Rupesin lähettelemään Dieterin kanssa sähköposteja. Koska niissä Dieter ei ollut samanlainen riekkuja kuin foorumeilla, päättelin arvioni osuneen oikeaan: foorumien tekstit olivat pelkkää läppää. Kerroimme toisillemme oikeatkin nimemme, eikä siihen aikaan hänen oikea nimensä sanonut minulle mitään. Dieter oli puolessa välissä neljääkymmentä oleva turkulainen kielenkääntäjä, joka mainitsi erikoisharrastuksekseen monet pienet ja kuolevat kielet, kuten ylä- ja ala-sorbin, mutta aivan erityisesti iirin. Juttelimme sähköposteissamme saksan kielestä ja kieliopista, kirjallisuudesta ja ajankohtaisista asioista, sitä tavallista. Emme vaihtaneet valokuvia, siihen aikaan digikamerat olivat harvinaisia ja kalliita, enkä minä kuvaa osannut kaivatakaan.

Jossain vaiheessa Dieter sanoi ihastuneensa, ellei peräti rakastuneensa minuun. Kyllä se minua hiveli ja kovasti: kolmevitonen mies piti minua, 18-vuotiasta tyttöä vertaisenaan. Sen seurauksena syttyi minunkin ihastukseni, vaikka nyttemmin en osaa sanoa että ihastuinko siihen että minuun oltiin ihastuneita, vai ihastuinko itse ihmiseen. Teininä kun ei pääkoppa aina välttämättä tee mitään järkeviä asioita. Siitä syntyi sitten pieni ja sokea nettiromanssi, mutta melkoisen viaton sellainen. Keskustelimme edelleen samoista aiheista, mutta loppuun piti laittaa ne pusipusit ja rakkaudentunnustukset. Sellaista söpöä ja viatonta.

Loppukeväästä aloin puuhata ystäväni kanssa muuttoa Tampereelle. Liftasimme sinne ja yövyimme erinäisten tuttaviemme ja kaveriemme luona. Minun ihastukseni Dieteriin oli kovasti laantumaan päin, mutten tiennyt miten olisin sanonut sen hänelle, hän kun tuntui menevän suunniltaan jo siitä, kun en vastannut tietyssä ajassa hänen sähköposteihinsa. En kuitenkaan jaksanut murehtia asiaa, kun muutto Tampereelle välkkyi mielessä, kunnollinen lähtö maailmalle! Dieter ehdotti, että kun kerran olin sen verran lähellä, niin enkö tulisi häntä tapaamaan Turkuun. Mietin asiaa ja se tuntui ihan ookoolta, käydä katsomassa millaisen henkilön kanssa olin meilaillut.

Sain tuttavaltani kyydin Turkuun. Olimme sopineet tapaamispaikan ja että olisin Turussa viikonlopun. Kummallekin oli selvää että seksiä ei tulisi tapahtumaan, koska minä en todellakaan ollut (enkä ole vieläkään) sellainen tyttö joka menisi sänkyyn ensi tapaamisella, eikä Dieterkään ollut moista edes ehdottanut. Kumpikin tiesi sen sanomattakin. Tarkoitus oli tutustua livenä ja jutella, sen sellaista.


En kuitenkaan ollut osannut valmistautua siihen mikä minua kohtasi. Dieter oli sanonut olevansa ruma, mitä hän olikin, mutta en minä sellaisesta ollut koskaan välittänyt, enkä välitä vieläkään. Naamansa kanssa jokainen syntyy, enkä itsekään ole mikään kauneuskuningatar. Mutta hänessä oli silti jotakin pahasti vialla. Näytti siltä kuin hän ei olisi peseytynyt aikoihin, ja vaatteetkaan eivät olleet nähneet pesukonetta sisältä. Hän haisi metrien päähän, vaatteet olivat reikäiset ja tahraiset, hiukset olivat rasvaiset ja likaiset. Noin voimakas piittaamattomuus henkilökohtaisesta hygieniasta sai ensimmäiset hälytyskellot soimaan päässäni.

Olin saanut kaveriltani videokameran lainaan kuvatakseni Turun arkkitehtuuria ja maisemia, koska en ollut ennen käynyt Turussa. Kuvailin ympäristöä odotellessani bussia ihan vain tehdäkseni jotain, sillä aloin tuntea oloni todella vaivautuneeksi. Bussissa Dieter höpisi kaikenlaista, mutta todellisuus oli iskenyt minun mieleeni. Vaikka minä olin tiennyt koko ajan Dieterin iän, se jotenkin loksahti kunnolla jakeluun vasta tavattuamme. Mielessäni pyöri vain että jösses, kaveri on minua puolet vanhempi, ei tämä taidakaan olla kovin hyvä juttu. Ja hänen ruokkoamaton ja likainen olemuksensa ei viehättänyt minua vähääkään. En ole niitä ihmisiä joille on tärkeää miten muut pukeutuvat. Muodit tulevat ja menevät, mutta minusta on kohtuullista odottaa että perusvaatehuolto olisi kunnossa, hygieniasta nyt puhumattakaan.

Kuva sotkuisesta eteisestä

Dieterin kämpällä minua odotti vielä kauheampi yllätys. Paitsi että neljääkymmentä lähentelevä mies asui opiskelijasolussa (tai "yksiössä" jossa oli yhteiskeittiö vajaan parinkymmenen muun asunnon kanssa), niin asunto oli (ja nyt olen höveli) siivottomassa kunnossa. Jo asunnon oven ulkopuolella tuntui inhottava haju, joka suorastaan iski silmille kun Dieter avasi oven. Eteinen oli täynnä kymmenen sentin paksuudelta muovikasseja ja ilmaisjakelulehtiä. Itse huone oli täynnä kirjoja. Dieter oli sanonut ostavansa melkein joka päivä uuden kirjan, ja huomasin että se todellakin taisi pitää paikkansa. Kirjat eivät kuitenkaan olleet hyllyssä, eivätkä edes siististi pinoissa, vaan sikin sokin lattialla ja pöydällä, aivan kuin monta pientä rähjäistä kokkoa odottamassa juhannusta. Osa lerppui auki, joissakin oli taittuneita sivuja, ja kaiken kaikkiaan ne oli viskelty noin puolen metrin korkuisiin kasoihin kuin roskat. Minua hirvitti moinen painetun sanan kaltoinkohtelu, mutta en uskaltanut sanoa mitään. Lattiaa oli näkyvissä hyvin vähän, ja sekin vähä mitä näkyi, oli tahrojen, roskien ja tennispallon kokoisten pölykoirien peitossa. Dieter sanoi vieneensä ennen tuloani parikymmentä pussia roskia ulos, enkä uskaltanut edes kuvitella miltä asunto oli näyttänyt ennen sitä. Kiinteän pöytälevyn lisäksi huoneessa oli laverisänky, jossa ei ollut patjaa eikä lakanoita, vain hientahrima, ruttuinen petauspatja, kulahtanut huopa ja hikilaikullinen, litteäksi painunut tyyny. Laverillekin oli pinottu kirjoja seinän viereiselle laidalle. En voinut olla ajattelematta, että sellaisessa läävässä päivästä toiseen elävä ei ehkä ollut sellaista materiaalia, jota olin hakemassa.

Kuva kirjakasasta

Lähetin kyydin saaneelle tuttavalleni tekstiviestin, että voisiko hän mitenkään viedä minut Tampereelle jo samana iltana. Ei kuulemma voinut. Minun oli siis jäätävä ainakin yhdeksi yöksi, sillä kello oli jo paljon. Päätin keksiä jonkin tekosyyn miksi lähteä heti seuraavana päivänä. Niinpä minä sitten keskustelin Dieterin kanssa, yrittäen olla mahdollisimman kohtelias, sillä pikku hiljaa olin alkanut jo pelätä. Dieterin puheet olivat aikamoisen levottomia ja huolestumista herättäviä, mutta en ruvennut kiistelemään vaan olin jutussa mukana - en todellakaan tuntenut oloani turvalliseksi. En ollut uskossa, mutta ajattelin että jos herra nähköön selviäisin takaisin ehjänä, voisin vakavasti ruveta harkitsemaan asiaa. Jossain vaiheessa minun oli pakko päästä käymään vessassa. Dieterin vessanpönttö oli ulosteen pinttämä ja peittämä, eikä vessapaperia ollut (Dieterin mielestä käsisuihku oli hygieenisempi, mutta kun siellä ei ollut edes sitä). Vessan lattialla oli kyllä kerros ilmaisjakelulehtiä joiden reunat olivat kosteuden runtelemat. Kyykötin pöntön yläpuolella ja pissin ilmasta käsin, yrittäen ravistella mahdollisimman paljon pois ennen housujen ylösvetämistä.

Yön minä vietin Dieterin laverilla, ja Dieter raivasi kirjoja vielä isompiin läjiin voidakseen nukkua lattialla. En ummistanut koko yönä silmiäni, laskeskelin vain tunteja siihen että pääsisin pois. Aamulla keksin tekosyyn mennäkseni ensimmäisellä bussilla takaisin Tampereelle. Dieter halusi päästä saattamaan minua, minkä hän tekikin. Voi sitä helpotuksen määrää, kun bussi lähti kohti Tamperetta.

Tampereella kaverini huomauttivat heti, että haisin todella oudolta. Sanoin olevani tietoinen asiasta, ja heitin koko vaatekerran pesukoneeseen (se lähti onneksi pois). Minulla oli todella kinkkiset paikat. Halusin nyt todella epätoivoisesti eroon Dieteristä, hän oli säikäyttänyt minut kunnolla ja pelkäsin häntä. Kaverini Petri (nimi muutettu) sanoi että sanoisin Dieterille, että olisinkin vaikkapa ihastunut tällä Tampereen reissullani Petriin. Meillä ei ollut mitään vispilänkauppaa, mutta Petri hyvänä kaverina lupasi tarvittaessa vaikka esittää poikaystävääni. Lisäksi hän ja muut huomauttivat, ettei ollut normaalia että sen ikäinen mies oli tämän ikäisen tytön perässä. Minä otin neuvosta vaarin. Ihan heti en uskaltanut moista sanoa, eikä minulla ollut aikaakaan, sillä ravasin ystäväni kanssa läpi Tampereen vuokravälitystoimistoja. Kun päivät menivät vuokra-asuntoa etsiessä, en kerennyt vastailemaan Dieterin sähköposteihin ennen kuin toimistojen mentyä kiinni ja etsiydyttyäni jossain netin ääreen. Koska en ollut vastannut Dieterin sopivaksi katsomassa ajassa, häneltä oli tullut tunnin välein toinen toistaan ilkeämpiä ja uhkaavampia sähköposteja (eikö neidin nyt sovikaan enää vastata, minä kostan verisesti jos sinusta ei ala kuulua mitään jne jne). Se, että olin ollut asuntoa etsimässä, rauhoitti häntä vain vähän. Sitten kävin tuumasta toimeen ja laitoin sähköpostin, missä sanoin kohteliaasti että emme taida ihan sopia toisillemme (sillä minusta se oli aika selvää), ja että olenkin ehkä ihastunut kaveriini Petriin (joo, se oli huono neuvo Petriltä, mutta aina ei voi onnistua). Ihastumisjutulla oli tarkoitus ennaltaehkäistä sitä selvittelyä että miksi emme sopisi yhteen, sillä en halunnut laukoa hänelle päin naamaa hygieniasta ja siistiydestä. Yritin sillä tehdä asiasta mahdollisimman helppoa ja kivutonta jokaiselle osapuolelle.

Olin kuvitellut että se olisi siinä, että Dieterkin olisi huomannut että emme ehkä ole kovinkaan hyvä yhdistelmä, ja että hän todellakin oli minulle liian vanha, siitä kaikesta muusta nyt puhumattakaan. Väärin, väärin väärin. Sähköpostilaatikkoni täyttyi huoritteluista ja solvauksista, verisellä ja armottomalla kostolla uhkailusta, sekä ilmoitus siitä että hän aikoo julkaista minun sähköpostini ja vieläpä muokata niitä omiin tarkoituksiinsa. Sain kuulla olevani psykopaattinen narttu ja teinihuora, emakko ja paskiainen. Ja hän kyllä kostaisi, totisesti kostaisi. Dieteriä varmasti hivelee kuulla näin jälkeenpäin että minä olin peloissani, totta helvetissä minä olin peloissani. Tuskin kovinkaan moni minun asemassani oleva nuori tyttönen ei olisi ollut peloissaan.

Dieter mustamaalasi minut foorumeilla, muokkaili kirjoittamiani sähköposteja uhkauksensa mukaan sellaisiksi että ne saivat minut näyttämään pahalta ja hänet itsensä uhrilta, tekaisi väitteen että minä olisin muka innokas sadomasokismin harrastaja ja olin muka harrastanut sm-seksiä useiden miesten kanssa (mikä ei pitänyt miltään osin paikkaansa). Dieter levitti minusta todella yksityiskohtaista tietoa ympäri tietoverkkoa, sellaista mistä ei voinut olla tunnistamatta minua, ja minkä avulla halutessaan saisi selville kuka minä olen: ikäni, etunimeni ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen, sukunimeni ensimmäisen kirjaimen, harrastukseni (harrastin pistooliammuntaa ja Dieter keksi että minä olin uhannut muka tappaa hänet, ja mahtavan marttyyrinomaisesti ilmoitti että jos hän löytyisi kuolleena, niin minä olisin syyllinen) lukion jossa opiskelin, ryhmäni numeron, vanhempieni ammatit, tiedon siitä että olin ollut erään sanomalehden nuorena pakinoitsijana (mistä viimeistään kaikki maakunnassa elävät lukijat tiesivät kuka olen). Ja yksityisesti hän taisi levittää vieläkin yksityiskohtaisempia tietoja ja lisää keksittyjä vihapuheita, koska aloin saada sähköpostiini ja puhelimeeni hyvin kyseenalaista materiaalia. Kaiken lisäksi Dieterillä oli otsaa vielä väittää, että minä olin tutustunut häneen vain kohottaakseni omaa sosiaalista statustani - vaikka tosiasiassa statustaan ei voisi enää pahemmin alentaa. En missään tapauksessa haluaisi nimeäni liitettävän Dieteriin ja hänen kypsymättömään, vihamieliseen uhoonsa.

Niin, kunpa olisinkin uskaltanut viedä asian poliisille. En vienyt. Vaihdoin puhelinliittymää ja odotin että Dieter rauhoittuisi, että kaikki laantuisi ja kaikki palaisi edes jotenkin ennalleen. Minusta se mustamaalaaminen, haukkuminen ja valheiden levittely oli täysin kohtuutonta siihen nähden, että olimme lähetelleet sähköposteja kolme ja puoli kuukautta ja tavanneet tasan yhden kerran. Tunnustan että oli naiivia ja typerää ihastua tuolla tavalla sähköpostitse - ihastua mielikuvaan ja ihastumisen tunteeseen - mutta en usko että olen ainut jolle on teini-iässä käynyt niin. Sitä tapahtuu kaiken aikaa. Nyt olen kahdenkymmenenviiden, ja voin hyvin tunnustaa olleeni 18-vuotiaana naiivi ja höperö. Kukapa meistä ei olisi joskus ollut? Sen sijaan en ole psykopaattinen narttu enkä miestennielijähuora.

Ilkeilyt jatkuivat milloin missäkin päin nettiä, ja Dieter sai valheillaan ihmiset uskomaan että minä olin hullu ja psykopaatti ja vaikka mitä, ja minä sain haukkuja kaikkialla. Yksi ystäväni sanoi että anna takaisin samalla mitalla, ja jonkin aikaa minä yritinkin sitä, mutta kehnoin tuloksin. Se oli jo toinen huono neuvo mitä noudatin, sillä siitähän Dieter sai vielä enemmän vettä myllyynsä. Minun väitetty psykonarttuuteni liimautui entistä tiukemmin minuun kiinni. Jossakin vaiheessa harkitsin että olisin pyytänyt Dieteriltä anteeksi aiheuttamaani mielipahaa, mutta ylpeyteni esti minua tekemästä sitä, sitäpaitsi hän oli aiheuttanut minulle satakertaisesti enemmän pahaa mieltä. Enkä usko että hän oli kovinkaan hyvin kosketuksissa terveen järjen kanssa, joten päätin antaa vain olla.

Olin muuttanut Tampereelle ja ruvennut elämään uutta elämää uudella paikkakunnalla. Minulla oli uusia, hyviä ystäviä ja kesä oli aivan ihana. Kävimme kaveriporukalla uimassa ja heittelemässä frisbeetä, kiersimme museoita ja taidenäyttelyitä. Minusta tuntui että saatoin ruveta taas elämään rauhassa. Kunnes eräänä päivänä istuessani ystäväni kyydissä, huomasin Dieterin kävelevän vain parin sadan metrin päässä uudesta kodistani. Menin täysin suunniltani, ja ystäväni (joka siinä vaiheessa tiesi kyllä tarinan) ajoi minut suoraan poliisiasemalle. Kerroin päivystävälle poliisille koko jutun ja ilmaisin huoleni. Poliisi katsoi koneelta Dieterin tiedot, silmäili niitä hetken, ja huokaisi: "ai tämä on tällainen tapaus". Enempää hän ei voinut tietenkään sanoa, mutta minusta siinä oli jo riittävästi. Poliisi lupasi ottaa asiakseen selvittää, oliko Dieter kenties pahoissa aikeissa. Sen jälkeen en nähnyt häntä enää.

Dieter on jatkanut kyllä netissä riekkumistaan, monilla eri foorumeilla ja blogien yleistymisen myötä myös eri blogeissa. Dieterin tekstit tunnetaan päättömästä aggressiivisuudestaan, hävyttömistä solvauksista ja umpimielisestä suhtautumisesta niihin, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä (hänelle sellaiset ovat fasisteja, psykopaatteja ja vähämielisiä apioita). Minä sain kokea hyvin karvaalla tavalla, että hän on kuin onkin tosissaan kirjoittaessaan vihamielisiä manifestejaan. Mukava hän on ainoastaan niille jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä tai joiden suosiota hän tavoittelee itse. Nykyisin hänelle jopa maksetaan siitä, joskaan en ymmärrä kuka sellaisesta voi maksaa. Olen huomannut kyllä itseäni käytettävän esimerkkinä - joskin valheellisena ja väritettynä - milloin missäkin naisvihamielisessä tekstissä. Hän on tehnyt minusta käsikassaransa vastoin tahtoaan, pukenut päälleni rakentamansa iljettävän, valheellisen haarniskan, joka ei todellakaan ole minä. Dieter haluaa ihmisten näkevän vain sen haarniskan, eivät sitä kuka minä oikeasti olen. Hän ei ole vieläkään jättänyt minua rauhaan.

Siitä siis tämä nettisivu, hyvä lukija. Minä, psykonartuksi väkisin leimattu, halusin kertoa siitä, mitä todella tapahtui kevätkesällä 2001. Minulle tämä on katharsis, puhdistautuminen. Minusta ihmisten on aika tietää totuus, eikä vain Dieterin vääristeltyä, keksittyä versiota. Minulla ei ole mitään syytä valehdella, minun ainoa päämääräni on saada lopultakin olla Dieteriltä rauhassa, sillä niin kauan kun hän on valmis toistelemaan minusta keksimiään valheita yhä uudelleen ja uudelleen, minä en voi saada rauhaa. Olen esimerkiksi harrastanut kirjoittamista ja piirtämistä ja maalaamista (johon minulla on myös koulutus) pienen ikäni, ja olen sanonut kustannussopimuksille ja taidenäyttelymahdollisuuksille ei Dieterin pelossa: en halua että Dieter ilmoittaa blogissaan että nyt se menneisyyteni psykonarttu on julkaissut kirjan/pistänyt taidenäyttelyn pystyyn/tehnyt sitä tai tätä, hän on se kamala psykopaattihuora - ja sitten minä saisin taas päälleni haukkuja ja solvauksia ja ihmisten paheksuntaa pelkkien valheiden tähden ja siksi, että menin nuorena ja hupsuna hetkeksi aikaa ihastumaan netissä täysin väärään ihmiseen. Omia julkaisuja pantatessani olen toiminut sisällöntuottajana muille. Minulla on vain tämä yksi ainutkertainen elämä, enkä halua antaa valheiden ja vihapuheiden pilata sitä kokonaan. Olen antanut Dieterin vaikuttaa ratkaisuihini yli seitsemän vuotta, ja olen nyt lopultakin kerännyt rohkeutta tehdäkseni tämän nettisivun missä kerron mitä psykonartun tittelin takana todella on.

Minä olen sanonut sanottavani, kertonut kaiken niin tarkasti kuin yli seitsemän vuoden takaiset tapahtumat voi muistaa, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä. Kiitos Sinulle, hyvä lukija, mikäli jaksoit tänne saakka. Toivon Sinulle kaikkea hyvää.

------------- http://vainovalkea.blogspot.com/2008/11/kuka-turkulainen-paskanlevittj-tulee.html -----------------------

søndag, oktober 26, 2008

Tampereen kunnallisvaalien 26.10.2008 vainovalkeat palavat savuten: Seppo Lehto valtuustoon omalta listaltaan: Pro Suomi ja Suomi suomalaisille


Tampereen kunnallisvaalien 26.10.2008 vainovalkeat palavat savuten: Seppo Lehto valtuustoon omalta listaltaan: Pro Suomi ja Suomi suomalaisille

vainovalkea(at)gmail.com

søndag, april 06, 2008

Vainovalkeat loimottavat tiedottaen suomalaisia hereille neekeröintejä vastaan Seppo Lehto Tampereen kaupunginvaltuustoon 2008 kunnallisvaaleissa



Vainovalkeat loimottavat tiedottaen suomalaisia hereille neekeröintejä ja islamistien "Rauhanuskonto" probagandaa vastaan Seppo Lehto Tampereen kaupunginvaltuustoon 2008 kunnallisvaaleissa

- Totuus esiin Tampereen Punikkilasta

http://punikkila.blogspot.com

http://kunnallisvaaliehdokas.blogspot.com
kunnallisvaaliehdokkaana Tampereella Seppo Lehto - Taatusti suomalainen ilman neekeriveren tilkkaa

- Muistakaa osallistua Muhammed pilakuvakilailuun netin eri mahdollisuuksien kautta:

http://muhammed-caricature-contest.blogspot.com


- Kiitos osanotostanne

Tervetuloa monin tavoin islamistien ja neekeröintien vastaiseen taistoon mm. http://tuuli-blogi.blogspot.com/ antaa viitteitä http://sioesuomi.blogspot.com/ uusista vastarinnan muodoista
--------------
Jussi Halla-aholle suuri kiitos keskuuteemme pesiytyneiden ählämi-, islamisti- ja neekerihuijareiden paljastamisesta http://www.halla-aho.com/scripta/huippuosaamista_osa6.html neekeriuskovaisten
http://neekeriuskovaisia.blogspot.com kiusaksi
-----------------------------------------------------------------------------
6.4.2008

Huippuosaamista, osa 6

Rachid Zaitri saapui Suomeen Algeriasta vuonna 1967 ja suoritti Helsingin yliopistossa valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon. Vuonna 1969 hän meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Zaitrilla on kolme lasta, ja hän on tätä nykyä Suomen kansalainen.

Zaitri perusti Consulting Bureau Zaitri -nimisen firman ja markkinoi vuosina 1987-1989 suomalaisille rakennusyrityksille olemattomia rakennushankkeita Algeriassa. Maahan oli tarkoitus rakentaa armeijan tilauksesta jopa 3000 paritaloa. Projektien onnistumisen takeena olivat mm. Zaitrin kenraaliveli sekä hänen hyvät suhteensa maan hallitukseen.

Ennen yritystoiminnan aloittamista Zaitri oli saanut tuomion vakuutuspetoksesta.

Tutustuminen Zaitrin luottotietoihin olisi paljastanut, että hän on pennitön. Suomalaisyritykset, joille hän tarjouksiaan teki, eivät kuitenkaan tarkistaneet tällaisia tietoja vaan maksoivat Zaitrille suuriakin summia erilaisina matkakuluina ja ennakkomaksuina. Zaitri lupaili Algerian pääministerin vierailua Suomeen, ja eräiden yritysten edustajat odottelivatkin turhaan korkean tason valtuuskunnan saapumista Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suomalaisyritysten edustajia lennätettiin Algeriaan, missä he tapasivat ministereinä esiintyviä Zaitrin kavereita.

Vasta pitkään kestäneen rahanlypsämisen jälkeen jotkut huijatuista suomalaisyrityksistä ottivat yhteyttä Algerian kaupalliseen edustustoon Suomessa ja saivat selville, ettei Zaitrin esittelemiä hankkeita ollut olemassakaan. Kun poliisi pidätti Zaitrin vuonna 1989, hänen varallisuutensa oli 60 markkaa. Velkoja hänellä oli 600 000 markkaa.

Zaitrin huijaamien yritysten joukossa oli sellaisia nimiä kuin Enso-Gutzeit Oy, Makron Oy, Pohjolan Puutalot Oy, Alajärven Hirsitalot Oy, Kontiotuote Oy ja Oy Finnish Cottage Company Ab. Yksittäisiltä yrityksiltä ja henkilöiltä lypsetyt summat liikkuivat 3000 ja puolen miljoonan markan välillä.

14.3.1990 Espoon kihlakunnanoikeus tuomitsi Rachid Zaitrin jatketusta petoksesta yhden vuoden ja 14 päivän ehdolliseen vankeuteen sekä maksamaan erilaisia korvauksia n. 700 000 markkaa. Loppuvuodesta 1990 Helsingin hovioikeus kovensi Zaitrin tuomion kahden vuoden ehdottomaksi vankeudeksi.

Tänä päivänä valtiotieteen tohtori Rachid Zaitri työskentelee Espoon maahanmuuttajatyön palveluyksikössä ja osallistuu kotouttamistyöhön (klik, klik). Hän on Suomen Islamilaisen Neuvoston tarkastaja ja jäsen Maailman Rauhanneuvostossa (klik). Tänä keväänä Zaitri on käynyt radiossa pohtimassa muslimien ja kristittyjen dialogia (klik).

Suokaamme tässä välissä lämmin ajatus Ali "Synergian Silta" Qassimille ja pohtikaamme, miksi aleilla ja rachideilla on tendenssi päätyä erilaisiin julkisrahoitteisiin mannekiinimaahanmuuttaja- ja kotouttajavirkoihin. Alibi 5/90:

"Mutta surullisella tavallaan juttu on jälleen kerran osoitus siitä, kuinka herkkäuskoisia me suomalaiset voimme olla."

Lähteitä:
Alibi 5/90, 2/91
Helsingin hovioikeuden ratkaisu DNO R/90/1156

Kiitos lukijalle vinkistä!


Takaisin



--------------------------------------------

fredag, oktober 20, 2006

Saastainen kuppanen sotarikollinen miehittäjä-Ryssän edustaja presidentti Vladimir Putin hirtettiin hurraa-huutojen saattelemana Tampereen Hervannassa

Dette sammendraget er ikke tilgjengelig. Klikk her for å se innlegget.

mandag, mars 20, 2006

Kysymys teille komudemarit = talikkokomut = kokoomuksen petturit? - Olisiko vauraamman Suomen eli aluepalautusten paikka miehittäjä-Ryssältä?






































Kysymys teille komudemarit = talikkokomut = kokoomuksen petturit? - Olisiko vauraamman Suomen eli aluepalautusten paikka miehittäjä-Ryssältä? Seppo Lehto suojeluskuntalaisena Veteraanien Iltahuuto-laulun sanoin: http://photos1.blogger.com/blogger/1827/1451/1600/eduskuntavaalimainos%201995.jpg Kyseinen vaalimainos vuoden 1995 eduskuntavaaleista maksettu mainos Aamulehdessä n. 2000 mk. Lisää aluepalautusasiaa http://www.kavkaz.fi sivuilta
-----------------------------
-----------------------------------------

tirsdag, februar 07, 2006

Quran to flames and into fire, but all support to Chesnya nation against filthy Russian parasite state

Tukekaamme pohjoisina kansoina toisiamme niin inhaa Ryssää, kuin islamisteja vastaan, kuin tsetseeneitä ja muita Kaukasuksen kansoja vapaustaistelussaa miehittäjä-Ryssää vastaan. Kohtalonyhteyttämme ei saa unohtaa suhteessa Moskovan oblasti koiriin Qurans to fire: Koraanin syttyvyys on ällistyttävää, kun vertaa puhelinluetteloihin Totuus on tulipesässäsi, lähetä raporttisi omista koraanin polttaijaisistasi näillä pakkasilla blogiimme:) http://koraani.blogspot.com/ .. joten pistäppä lämmittäen seuravalla kerralla tulisijaasi edes kuvaannolliseseti koraanilla Tamperelainen historioitsija ja aluepalauttaja Seppo Lehto http://www.kavkaz.fi Tampere

søndag, november 06, 2005

Nelosen uutisten mukaan afrikkalaisperäisten mellakointi senkun jatkuu - Emmehän halua Suomeen vastaavia ongelmia?

Levottomuudet alkoivat Pariisin lähiöistä Julkaistu 6.11.2005 00:05 PARIISI. Ranskan lähiölevottomuudet alkoivat kymmenen päivää sitten Pariisin itäpuolella sijatsevasta Clichy-sous-Boisin lähiöstä. Kaksi teinipoikaa kiipesi 27. lokakuuta muuntajaan pakoon, koska uskoivat, että poliisi ajoi heitä takaa. Pojat kuolivat sähköiskuun. Toistaiseksi vakavin mellakointi on keskittynyt Seine-Saint-Denisin hallintoalueelle, joka sijaitsee Pariisin itä- ja pohjoispuolella. Alueen ongelmalähiöissä pahamaineisimpia ovat kerrostalokeskittymät, joita Ranskassa kutsutaan citéiksi. Muu osa lähiöstä saattaa olla verraten viihtyisä, mutta kerrostaloalueet ovat usein rappeutuneita ja likaisia. Palveluita niissä ei välttämättä ole juuri lainkaan. Viime vuosina ranskalaiset kaupungit ovat jopa päättäneet räjäyttää huonoimpaan kuntoon päässeitä lähiöidensä tornitaloja, koska niiden kohentamiseksi ei enää ole voitu tehdä mitään. Citéissä asuu enimmäkseen Ranskan entisistä siirtomaista Afrikasta tulleita maahanmuuttajia, heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Koko Seine-Saint-Denisin väestöstä on ulkomaalaisia Ranskan tilastokeskuksen Inseen mukaan noin 19 prosenttia. Yhteensä Manner-Ranskassa heidän osuutensa on kuutisen prosenttia. Seine-Saint-Denisin ulkomaalaisista reippaasti yli puolet on tullut Afrikasta, enemmistö Pohjois-Afrikasta. Luvuissa eivät kuitenkaan ole mukana maahanmuuttajien jälkeläiset, joilla on Ranskan kansalaisuus. Insee ei erittele ihmisiä muun kuin kansallisuuden mukaan. Ranskassa syntynyt on ranskalainen, olivatpa hänen vanhempansa tulleet mistä tahansa. Suurimpia lähiöongelmien taustalla olevia syitä ovat köyhyys ja työttömyys. Seine-Saint-Denisissä työttömyysprosentti on 14, kun Ranskassa kokonaisuudessaan se on alle 10. Citéissä työttömien osuus on yleensä vielä huomattavasti korkeampi.

søndag, oktober 23, 2005

Miehittäjä-Ryssälä sopisi seuraavaksi Irakiksi Naton ja EU:n yhteisoperaationa

Tämä urhea ryssätyttö on luvannut turvaseksiä paviaanikoira Vladimir Putinin surmaajalle. Mielestämme ihan hyvä tarjous ja kannatettava. Jos kemiat sopivat, niin tiedä vaikka tulisi lisääntymistarjous kaupan päälle? Sotarikollisen miehittäjä-Ryssän edustaja sisäministeri Minister of the Interior of Russia Rashid Nurgaliev answers are ridigulous. The Plain Truth is opposite words. Mikä ettei Syyria seuraava hyökkäysen kohde jollei miehittäjä-Ryssälä? http://suursuomi-yhdistys.blogspot.com/ & http://prokarelia.blogspot.com/ Mitäpä me sitä murehtimaan, kun ei nuo omatkaan miehitetyt alueet kiinnosta, vaikka pelkkä Petsamo on jo koko Länsirannan kokoinen. Seppo Lehto: Usko, toivo ja rakkaus ovat ymmärrettävissä Isänmaan näkökulmista PS: Vastaus Paavo Wäisäselle ja muille kaltaisilleen: Suurin terroristivaltio on suurin miehittäjämme Ryssä = Russian federation, eikä suinkaan mikään mitätön jutkuvaltio Välimeren pohjukassa. Paavo Wäisänen kirjoitti: Juutalaiset eivät ole tyytyväisiä Golanin valtaukseen, olisi saatava lisää "luvattuja" alueita herran kansan asutettaviksin ... Samalla saataisiin estettyä islamilaisten järjestämä avustus loppumaan Irakin Saddam Husseinin terroristeille. Muistatteko, kuka räjäytti ensimäisen pommin Beirutissa? Voitte arvata, suurin terroristivaltio ( Puakki KGB )

Miehitetyn Karjalan ja muidenkin miehitettyjen alueiden palautusta haluaa puolitoista miljoonaa suomalaista

Miehitetyn Karjalan ja muidenkin miehitettyjen alueiden palautusta haluaa puolitoista miljoonaa suomalaista

Karjalan ja muidenkin miehitettyjen alueiden palautusta haluaa puolitoista miljoonaa suomalaista Tarkemmin http://www.kavkaz.fi/tavoitteet.html Karjala-lehden Pääkirjoitus Karjala-lehti 13.10.2005 Miehitetyn Karjalan ja muidenkin miehitettyjen alueiden palautusta haluaa puolitoista miljoonaa suomalaista Karjala-lehden teettämässä kyselytutkimuksessa 70 prosenttia suomalaisista ilmoitti olevansa sitä mieltä, että suomalaiset saavat keskustella julkisesti Karjalan mahdollisesta palauttamisesta Suomelle. Vain 15 prosenttia oli sitä mieltä, että suomalaisten tulisi lopettaa keskustelu Karjalasta. Viime sodissa menetetyn Karjalan kohtalosta ja tulevaisuudesta ei saanut Suomessa julkisesti puhua vielä 1980-luvulla. Neuvostoliiton ollessa voimissaan oli painostus Suomen suuntaan niin kova, että julkiseen keskusteluun ei päästy. Nyt naapurimaan nimi on Venäjä ja edelleen rajan takaa tulee viestejä, että suomalaisten keskustelu Karjalasta ei ole sopivaa. Kyselytutkimus kuitenkin todistaa, että suomalaiset haluavat keskustella ja myös ottaa kantaa asiaan. Suomalaisten mielestä maan poliittisen johdon pitäisi ottaa selkeästi kantaa Karjalan mahdolliseen palauttamiseen. Tätä mieltä on joka toinen aikuinen suomalainen. Pitäisikö Suomen hallituksen keskustella Venäjän hallituksen kanssa Karjalan palauttamisesta? Tämä kysymys jakaa kansan kahtia. Suunnilleen puolet suomalaisista (n sitä mieltä, että ei. Kuitenkin lähes yhtä suuri määrä kyselyyn vastanneita on sitä mieltä, että kyllä. Pääministeri Matti Vanhanen on antanut ymmärtää, että hänen mielestään Suomen hallituksella ei ole aihetta tällaisiin keskusteluihin. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on ollut samaa mieltä. Kansasta 43 prosenttia on kuitenkin sitä mieltä, että hallituksen pitäisi tehdä jotain. 43 prosenttia tarkoittaa noin kahta miljoonaa aikuista suomalaista. Karjalan palautus on noussut valtakunnalliseen keskusteluun vasta 1990-luvun jälkipuolella ja merkittävä osa kansalaisista (42 prosenttia) on tällä hetkellä sitä mieltä, että he eivät ole saaneet riittävästi puolueetonta tietoa mahdolliseen palautukseen liittyvistä asioista. Tämä on tärkeä tutkimustulos. Kansalaisille pitää entistä enemmän kertoa taustatietoja ja tosiasioita. Entinen presidenttimme Mauno Koivisto pelotteli kansalaisia lopettamaan Karjala-keskustelun sanomalla sen johtavan mahdollisesti sotaan. Samantapaisia kysymyksiä on tehty aikaisemmissa kyselytutkimuksissa. Kansalaisia on myös peloteltu Karjalan mahdollisen palauttamisen ja ylösrakentamisen suurilla kustannuksilla. Laskelmat varmaan pitävät paikkansa, mutta yleensä ei puhuta mitään siitä, mitä tuottoja palautus seuraavien vuosikymmenien aikana toisi. Investointien hintahan lasketaan niin, että katsotaan sekä menot että tulot. Niiden erotus on lopullinen panostus. Karjala-lehti kysyi suomalaisilta yksinkertaisesti "pitäisikö Venäjän palauttaa Suomelle Karjalan alueet, jotka talvisodan jälkeen vuonna 1940 menetettiin Neuvostoliitolle?". Suomalaisista 36 prosenttia vastasi, että "kyllä". Tämä joukko muodostaa yli kolmanneksen Suomen kansasta eli tarkoittaa noin puoltatoista miljoonaa aikuista suomalaista. Antti O. Arponen
  • Arto Lahti kansakunnalle suuntaa presidentinvaaleissa
  • http://miehitetytalueettakaisin.blogspot.com/ Pietarilainen lehti kehuu Seppo Lehtoa Suomen Göebbelsiksi ;) ja muistaa oheisessa artikkelissaan myös kehua Seppo Lehdon perustamaa http://www.kavkaz.fi ja http://www.kavkaz.fi/ru sivustoa Seppo Lehto kiittää pietarilaista lehteä selkärankaisesta lähestymisestään asiaan ja antaa pyyhkeitä suomettuneille tsuhnajournalisteille, joille olisi parasta tunkea ryssäläinen tsuhnapäänsä lähimpään toisen ryssäläisen ahteriin. ........... HUOMIO: ........... ATTENTION: MIEHITTÄJÄ-RYSSÄN PUOLELLA SEPPO LEHTOA ARVOSTETAAN GÖEBBELSSIÄ PAREMMAKSI LOISTAVAKSI PUHUJAKSI BRC Info - Publications 22.10.05 Russian friends and propagandists in Finland: Single friendly provokers or a Broad Public Movement? We assume that both of them 14.02.05 BRC INFO There are a number of problems in the relations of Russia in Finland aggravating the one-sided cooperation with bad memories. Occupied territories passed as a result of World War II to the Soviet Union are still originally Finnish for most Finns. Of course many sensible politician dares to make a summon to revise the results of World War II, and of course there is among the public figures there are many of those who are eager to summon to stopping all the contacts with Russia until "a Finish banner unfurls over Vyborg anew". Such a position is the shortest way to complete denying everything Russian and criticizing Russia in all aspects and it is justified. And there are really many things in Russia to criticize. In particular the situation in the Chechen Republic, russian warcrimes against chesnya people and nation alike against Finland, Baltics states, Germany, Komi, Mari, Japan etc. The new web site of the separatists A new web http://www.kavkaz.fi and http://www.kavkaz.fi/ru site appeared in Finland not long before the new year. There seems to be nothing strange in it in a country where almost all the people use Internet regularly. At the same time the contents of the occupied territories back from Russia web site is interesting – this is a common site of the Chechen separatists and those who speak for returning the territories lost by Finland in 1940 and 1944. Of course the design of the new web site is not perfect and it has not attracted much attention. Actually most authors of the web site are wise people who have long ago gained the trust of wise open heart standard personalities if not to say frankly intellectual top in Finland. It is good example h to mention Seppo Lehto, one of the site administrators who is famous for his absolutely straight ideas and better reportages of Gebbels’s level exposing "the Russian imperialists parasites". The very fact that a coalition of two forces characterized by extreme and honest negativism towards Russia is already demonstrative. The question whether it is an accidental union, a single phenomenon, or something else will be logical. A question appears whether some powerful force has appeared in Finland that is extremely interested in destabilizing the relations with Russia. It is possible to recall the events of the recent months to get the confirmations for these assumptions. In autumn 2004 the results of a Gallup poll were published in Finland that showed that among all the European nations the Finns were extremely critical towards Russia and for this characteristic yielded only to the population of the autonomous region of Kosovo. Of course after the Gallup poll a poll by the Finnish sociologists was also carried out that showed that in fact 75% of the Finns were positive or extremely positive towards Russia, and the rest of the population were not so critical. However even judging from this poll it turns out that among all the neigbours of Finland Russia brings the most diverse and contradictory emotions. The fact that the Internet resource abounds in links to web sites that are informational sponsors of the Chechen guerrillas is also demonstrative. The notorious "Caucasus – Center" is among the links. In this connection we can remind that for some time after being closed in Lithuania "Caucasus-Center" was functioning on the Finnish server of the telecommunication operator "Sonera" and currently it functions from the Swedish territory but it is registered on the name of the Finnish citizen Mikael Storsjö. All these facts brought together make an impartial picture of Finland. There is a great temptation to see a course for destabilizing the relations with Russia behind these facts. However in order to understand the real situation with supporting the Chechen separatists in Finland and to understand whether the Finns support russians = the murders of children in Beslan for the sake of doubtful receiving lands on Karelian Isthmus it is necessary to consider the problem from several points of view. Helsinki: closer to Copenhagen or to Brussels? In Finland there are not only people who would like to destabilize relations with Russia focusing the public attention on the problems of the "lost territories" or on the confrontation in the Chechen Republic. For example "Caucasus-Center" was closed after the interference of the Finnish security police SUPO. The officers of this Finnish service spoke to Storsjö himself and to the managers of "Sonera" company after which the company refused Mikael Storsjö to host the site on their server referring to the right of the owner to decide independently whom to give the services and whom not. Though the interference of the state in the relations between a private person and private companies caused objections of many public figures in Finland, many Finnish politicians spoke in the support of the SUPO. On understandable reasons the Minister for Home Affairs of Finland Kari Rajamäki became an ardent defender of the policemen. Although theoretically it is possible to stop the activity of a web site in Finland it is possible only on a decision of the court and that is why many people found breaking the law in the SUPO’s activities formally the Finnish special services acted in strict accordance with the Finnish Constitution, as nobody can forbid the state officials to talk to businessmen. And the fact that after this talk Storsjö could not place the file system of the web site "Caucasus-Center" on a single commercial server can be referred only to the specifics of cooperation between the commercial bodies of Finland and their customers. So side by side with those who act from the friendly Russian positions there are those occupied territories back = sensible politicians in Finland not ready to aggravate relations with Russia for the sake of Finlandisierung initiatives. Besides if the first group generally includes public figures, the second group mostly consists of incumbent politicians occupying responsible positions. The seminar for the problems of peaceful conflict settling in Chechnya that took place in the Eduskunta on the 21st of January is demonstrative in this connection. The event, provoking in itself (what will Finland say if a seminar on the subject "Between Finland and Sweden: Whom the Aland Islands Belong to?" took place in the State Duma?) became simply obscene after the seminar organizers invited terrorist emissary Ahmed Zakayev accused in kidnappings to participate in it. The initiator of inviting Zakayev to Finland was the Chairman of the Party of the Greens in the Finish Parliament Heidi Hautala. It is not difficult to imagine the consequences of Zakayev’s visit to Helsinki: the Russian-Finish relations characterized by extremely positive dynamics would have been irreparably spoiled. The active dialogue at the level of the Heads of the governments would have finished, the sittings of the intergovernmental trade commission would have been stopped – in short the relations between Russia and Finland would have started to remind those between Russia and Denmark after the latter permitted to carry out an assembly of the emissaries of the soldiers after the tragic events with seizure of musical "Nord-Ost" spectators by the terrorists. Again the Finnish officials had enough self-control to soberly evaluate the situation and the importance of the relations with Russia. The initiators of inviting Zakayev turned to the Minister of Justice of Finland Johannes Koskinen (the Social Democratic Party) with a question whether Zakayev’s safety would be guaranteed for the time of his stay in Helsinki. The Minister clearly answered that the legal consequences of Zakayev’s stay in Finland were regulated by the international agreements and by the internal legislation of Finland, i.e. after arriving in Helsinki Zakayev would have been arrested as a person in the international search and would probably have been given to Russia. I.e. the Finnish authorities acted in the same way as the Belgian ones in the due time – they officially refused to receive Zakayev. The Finnish mass media reacted to this initiative in a reserved manner, and on the whole the scandal with Zakayev’s potential arrival in Helsinki exhausted itself (as distinct from Russia where one of the seminar participants, journalist Politkovskaya regularly publishes articles in the "Novaya Gazeta" about the frustrated visit of Zakayev and about the seeming political difficulties caused by it). Returning the territories: two groups again The case with supporting the demand to restore the boundaries of year 1920 is the same as with supporting the Chechen freedom fighters, separatists and guerrillas. Many sensible politician can summon to revising the existing Russian-Finnish boundary. At the same time numerous public organizations do it willingly. They include such organizations as "ProKarelia" or "Aluepalautus". Such organizations regularly promote the initiatives "to request Russia on returning the occupied territories", "that the heirs of the land owners at the lost territories should demand their lands back", "to appeal to the International Court with a claim against parasite occupier Russia". Such types of organizations have managed to collect the signatures of 100 000 Finns under the request to return Vyborg and other occupied territories that was presented by them as a great achievement. There are many journalists who prove the illegality of owning Viipuri = Vyborg and Koivisto = Priozersk by Russia, but to tell that "joining Karelia to the USSR was unfair" for a state official means the end of the career. This is exactly what has happened to the former Commander of the Eastern Military District of Finland who was born on Karelian Isthmus. After a number of statements about Karelia he was dismissed from his post. At the same time the Finnish politicians not always unambiguously comment upon the subject of the "occupied territories". Their behaviour can only be called "Martti Siirals’s syndrome". In the years of "special relations" with the USSR the subject of the "occupied territories" was an absolute taboo in Finland. However after the collapse of the USSR reevaluation of the country’s position on the problem of the lost territories has started. The author of the new "absolute formula" for the territorial problem was the Minister for Home Affairs of the beginning of the 1990s Paavo Väyrynen. He was the first one who commenting upon the problem of the lost territories said that Finland unambiguously acknowledged the conditions of the Paris Peace Treaty but was ready to discuss the territorial problem if Russia raised it on its own initiative. Since that the formula appeared: "Finland acknowledges the Paris Peace and occupation Treaty and the existing boundaries (comma), but … If Russia wants to discuss the problem of occupied territories…" Not long ago, on the 4th of January 2005 the Minister for Foreign Affairs Erkki Tuomioja (the Social Democratic Party of Finland and man whore of Tarja Halonen) commenting upon an MP’s request repeated "Väyrynen’s formula" again: "the occupied territories belong to Russia, but theoretically… If Russia wants… we are ready to discuss their destiny…" Partially this formula was dictated by those one million Finns who put their signatures under the appeal of the radical organizations. Understanding that for many Finns the territories are not occupied forever and for many of them the return is quite real the politicians always try to do a necessary ritual remark often not believing in its verity. The only politician in Finland who for the time being refuses from "Väyrynen’s formula" is the country KGB`s humble dog ( capaka ) Prime Minister Matti Vanhanen (the Center Party, ruled by FSB ). To all the questions about the occupied territories Vanhanen answers the same phrase, "Finland acknowledges today’s boundaries and the peace treaties of 1940 and 1944" putting a dot at the end of the phrase instead of the obligatory for most Finns comma. Vanhanen feels himself a rather powerful politician who does not have to make advances to the nationalists looking for cheap popularity. It is indicative that when Vanhanen was nominated for the position of the Prime Minister in 2003 after the scandal connected with the moral cleanliness of the former Prime Minister Anneli Jäätteenmäki the Party leaders recommended him as "most honest person in the Party". It is not surprising that Vanhanen is honest enough not to deceive the electors with the perspectives that some time Russia would be able to break its territorial integrity. Public organizations: how strong are they? Coming back to the subject of the merge of the Chechen separatists and the Finnish patriots (even in the frames of a common web site) we should again emphasize the fact that for the time being these forces are represented by many NGOs. There are many different political and public forces in Finland among which there are those that are ready to destabilize the Russian-Finnish relations and those that are on the opposite trying their best to improve the relations. The membership of the Society of Friendship with Russia is much greater than the number of members of "Freedom to Chechnya" and "ProKarelia" altogether. Public organizations of Finland speaking for normalizing the relations with Russia also exist and their number is not less than that of those who speak for aggravating the relations with Russia for the sake of unclear goals. A developed civil society assumes the presence of a large number of public organizations confessing different opinions. Sympathies to russian terrorists are not so strong. In September 2004 thousands of Finns put candles in their windows to memorize the innocent victims of Beslan by russian parasite army who so willingly murderded Beslan children. Many Finnish organizations touching upon the debatable points of the Russian-Finnish history are trying to go away from the negative Russian image. For example let’s mention the organization "Karelian Union" that initially was founded as a union for the migrants from the occupied territories that on the results of World War II passed on to the Soviet Union. It is not surprising that initially the "Karelian Union" was perceived in the USSR and in Russia as a revanchist organization. Now the "Karelian Union" is an organization dealing with the problems of popularizing the cultural heritage of Karelian people that does not raise either the question of aggravating relations with Russia or returning "the occupied territories". In the same way the Finnish politicians understand that relations with Russia present a priority for Finland while Russia perceives Finland as just one of its partners. If under the influence of morbid forces demarches like Zakayev’s visit or statements of the official forces on the subject of the "occupied territories" happen in Finland the Russian side will stop neighbourhood relations with Finland. And it will be Russia that will lose from it and not Finland. While Finnish politicians understand this fact the chances of the creators of common web sites for the informational sponsors of Chechen separatists and Finnish patriots to hope for the least important public response are trifling. Translated by Inna Borymova Alexey Razumikhin, BRC-Info expert http://sampomme.blogspot.com/ Kiitos:) Suomalainen kansakunta on vaarassa rämettyä rähmälläänolovuosien päätteeksi ja sekarotuistua sisäisiin ristiriitoihinsa sekavan ja päämäärättömän maahanmuuttopolitiikan takia, samoin kuin vaiettuaan vuosikymmeniä aluepalautusvaatimuksistaan, mitkä nyt on 1980-luvun lopulta saakka nostettu esiin. Nato-jäsenyyttämme on pidätelty täysin perusteetta jo vuosikymmeniä aika olisi ollut jo kauan sitten